Metsäkanalintujen kesä kaksijakoinen
Idässä nousua, lännessä vaisumpaa

Idässä moni kanta vahvistui, mutta lännessä ja Lapissa kehitys oli useilla lajeilla vaisumpaa. Metso ja teeri ovat koko maan tasolla lähellä pitkän ajan keskiarvoja, pyy painui keskiarvon alle ja riekon tilanne on edelleen heikko.

Kun metsästäjät kiertävät riistakolmioita kesästä toiseen, saadaan arvokasta tietoa siitä, missä ja kuinka paljon kanalintuja ja niiden poikasia on. Tänä kesänä tulokset näyttävät, että koko maan keskiarvojen taakse kätkeytyy suuria alueellisia eroja.

Kaakkois-Suomesta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Pohjanmaalla metsäkanalintuja tavattiin monin paikoin viime vuotta enemmän. Varsinkin metso pärjäsi alueilla hyvin. Lännessä kuva oli toinen: esimerkiksi Varsinais-Suomessa, Rannikko-Pohjanmaalla ja Etelä-Hämeessä useiden lajien tiheydet pienenivät. Lapissa metso pysyi suunnilleen ennallaan, mutta teeri, pyy ja riekko vähenivät.

Metson ja teeren kannat lähes ennallaan

Metsolla ja teerellä koko maan kannantiheydet pysyivät lähellä viime vuoden tasoa, ja ovat nyt pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Metsolla kanta kasvoi erityisesti idässä, kuten Kaakkois-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Pohjanmaalla.

Teerelläkin alueiden välillä oli selviä eroja. Joillakin alueilla Uudellamaalla ja Pohjois-Hämeessä sekä maltillisemmin Etelä-Savossa ja Kainuussa teeriä havaittiin viime vuotta enemmän.

Sen sijaan etenkin osassa läntistä Suomea, kuten Varsinais-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla, tiheydet tippuivat viime vuodesta ja jäivät aiempaa pienemmiksi metsolla ja teerellä.

Pyy ja riekko kaipaavat parempia vuosia

Koko maan tasolla pyyn tiheys pieneni viime kesästä ja jäi selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alle. Vähenemistä nähtiin laajalti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kainuu oli myönteinen poikkeus, sillä siellä viime vuoteen verrattuna pyykanta vahvistui ja oli paikallisen keskiarvon tuntumassa.

Riekon tilanne on metsäkanalinnuista huolestuttavin. Metsäisen Suomen riekkokanta on vähentynyt jo kolmatta vuotta peräkkäin tiheydet ovat kaukana pitkän ajan keskiarvojen alapuolella. Eteläisemmillä esiintymisalueillaan riekko on nykyisin niin harvinainen, että sen kannanmuutoksia on vaikea seurata riistakolmioilla.

Poikasia löytyi paikoin mukavasti

Viime vuoteen verrattuna poikastuotto oli koko maassa hieman parempi. Pitkän aikavälin tarkastelussa metsolla ja teerellä poikasosuudet olivat hieman keskimääräistä parempia, pyyllä lähellä keskiarvoa. Riekolla poikastuotto jäi edelleen niukaksi.

Kevään ja alkukesän säät vaikuttavat paljon siihen, miten poikaset selviävät. Pienet kanalinnunpoikaset tarvitsevat alkuun hyönteisravintoa, jota on yleensä eniten lämpimällä säällä. Vuonna 2026 kevät oli lähes koko maassa poikkeuksellisen lämmin ja alkukesäkin tavanomaista lämpimämpi.

Sää ei silti selitä kaikkea. Jos pesintä aikaistuu paljon, poikaset voivat kuoriutua aikaan, jolloin hyönteisravinto ei vielä ole parhaimmillaan. Siksi lämmin kevät ei aina näy suoraan runsaina poikueina.

Myyristä ja marjoista voi olla apua

Myös myyräkannoilla voi olla merkitystä poikastuottoon. Kun myyriä on paljon, pienpedot saalistavat niitä, jolloin kanalintujen pesät ja poikaset voivat välttyä saalistuspaineelta. Kesällä 2026 myyriä oli runsaasti etenkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, mikä saattoi tukea niiden poikastuottoa.

Mustikkaa oli tänä vuonna hyvin suuressa osassa maata. Runsas marjasato voi auttaa nuoria lintuja selviämään loppukesästä ja syksystä, vaikka se ei yksin korjaa jo valmiiksi heikkoa poikastilannetta.

Kanalintuvuosi syntyy monen tekijän yhteispelistä: säästä, ravinnosta, pedoista ja kantojen vallitsevasta ikärakenteesta.